Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

AUKIOLOAJAT:

Ma - Pe    09:00 - 19:00

La              09:00 - 15:00

Su              11:00 - 15:00

Koiran sisäloishäätö ajan tasalle

Lisätty 26.10.2016

Koirien sisäloishäädön suositukset ovat muuttuneet.

Olemme tottuneet Suomessa antamaan koirillemme matolääkityksen kahdesti vuodessa. Uuden päivitetyn ohjeistuksen mukaan koiran ulostenäyte tulee ensin tutkituttaa eläinlääkärillä. Madotustarve arvioidaan ulostenäytteen perusteella. Jos näytteessä ei havaita merkkejä sisäloisista, ei matolääkettä tarvitse antaa, jos taas sisäloisia on, niin valitaan lääkehoito ja kuurin pituus havaitun loisen mukaan. Koirat, joiden ulostenäytettä ei tutkita, on lääkittävä sisäloisia vastaan neljä kertaa vuodessa. Sisäloisten leviämiseen voi hyvin puuttua myös korjaamalla koiran ulosteet heti tuoreeltaan pois.

Sisäloishäädön ohjeistusta on päivitetty vastaamaan paremmin nykypäivää. Loistilanne tuntuu olevan muuttumassa, ja uudella ohjeistuksella vastataan tähän. Mieluummin ajoissa, kuin myöhässä eikö vain! Ilmastonmuutoksen myötä myös Suomen ilmasto alkaa olla yhä suotuisampi erilaisille loisille, kuten esimerkiksi puutiaisten leviäminen yhä laajemmalle osoittaa. Talvi ei katkaise sisäloisten elämää, vaan se jatkuu esimerkiksi erilaisten väli-isäntien, kuten pienien jyrsijöiden, elimistössä. Matkustelu, isot koiratapahtumat ja koirien tuonti ulkomailta Suomeen mahdollistaa eri sisäloisten leviämisen myös kotimaan koirien keskuudessa. Tilanne on vielä hyvä, mutta merkkejä, eli ensimmäisiä uusien loisten tartuntoja, on jo todettu.

Loistilanteen lisäksi myös lääkeaineresistenssi huolettaa. Resistenssiä on jo todettu esimerkiksi lampaiden ja hevosten sisäloislääkkeiden kohdalla. ESCCAP:n (European Scientific Counsel Companion Animal Parasites) mukaan koirien ja kissojen sisäloisissa on todettu harvoja todistettuja resistenssitapauksia. Uusi ohjeistus pyrkii siihen, että koirien sisäloisia häädetään tarpeen mukaan, oikealla annostuksella ja lääkeaine valitaan loisen mukaan. Tämä menettely on tuttua jo antibioottien käytön kanssa. Suomessa antibioottien käyttö onkin oikein hyvällä tolalla moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan koirillamme yleisimmät sisäloiset ovat suolinkainen (Toxocara canis, Crenosoma vulpis), hakamato (Uncinaria stenocephala), lapamato (Diphyllobothrium latum), heisimato (Mesocestoides spp.) ja alkueläimistä Isospora-lajit ja Giardia canis. Lisäksi tuontikoirilla on todettu myös muita sisäloistartuntoja. Kullakin loislajilla on sille ominainen elinkierto, joka määrittää miten, ja monenko välivaiheen kautta kyseinen loinen kehittyy munasta aikuiseksi loiseksi.

Uuden ohjeistuksen mukaan koiran loislääkintätarve arvioidaan tutkimalla ulostenäyte eläinlääkärissä. Sisäloisia ei aina näe paljaalla silmällä, vaan niiden havaitsemiseen tarvitaan mikroskooppia ja toisinaan tiettyä käsittelyä. Samalla tehdään lajinmääritys, jotta tiedetään paremmin mitä loisia Suomessa esiintyy, missä määrin niitä on, ja valitaan oikea lääke ja kuurin pituus häätämään loiset koirasta. Ja toisaalta, jos merkkejä sisäloisista ei löydy, niin ei tarvitse lääkitä. Jos sisäloistutkimusta ei tehdä, on matolääkitys tehtävä neljä kertaa vuodessa. Tiettyjen ryhmien kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota loishäätöön. Näitä ryhmiä, eli riskiprofiileja, ovat tiineet nartut, pennut, usean koiran taloudet, taloudet joissa on koiran lisäksi pieniä lapsia, kennelit, matkustelevat koirat ja metsästävät koirat.

Tiineet nartut ja pennut

Tiineyden viimeisellä kolmanneksella emon elimistössä olevat suolinkaisen toukkamuodot aktivoituvat siirtyäkseen istukan kautta pentuihin. Mikäli on tiedossa, että riski Toxocara canis-tartunnalle on suuri, voidaan jo tähän puuttua systemaattisella päivittäin annetulla sisäloislääkityksellä alkaen tiineysvuorokaudesta 40 aina 14:nteen vuorokauteen asti synnytyksestä. Asiaa kannattaa selvittää hoitavan eläinlääkärin kanssa ja samalla tarkistaa sopiva lääkevalmiste. Pikkupentujen elimistön vastustuskyky on vasta kehittymässä ja toisaalta juuri tähän ajanjaksoon osuu myös suurin paine loistartunnalle. Samaan aikaan pentujen kanssa lääkitään myös emo, jotta loistartunnat eivät uusisi emolta pennuille. Ulostenäytteen perusteella määritetään lääkintätarve jatkossa. Mikäli tätä ulostetutkimusta ei tehdä, on pentu lääkittävä sisäloisia vastaan kuukauden välein 10 viikkoisesta aina puolen vuoden ikään asti, jonka jälkeen lääkitys tehdään koiran riskiprofiilin mukaan.

Tavallisesti pentujen suolinkaistartuntoja hallitaan lääkitsemällä pennut kahden viikon iästä alkaen kahden viikon välein aina kymmenviikkoiseksi asti. Pennun ollessa 12 viikkoinen, annetaan sille ensimmäinen rokotus. Tälle rokotuskerralle voi ottaa mukaan pennun ulostenäytteen, jonka perusteella suunnitellaan matolääkityksen tarve jatkossa. Suositus on, että pennun ulostenäyte tutkittaisiin vähintään puolen vuoden iässä, vuoden iässä ja tämän jälkeen vuosittain.

Aikuinen koira

Koiran sisäloislääkityksen tarpeeseen vaikuttavat esimerkiksi koiran yleiskunto ja mahdolliset lääkitykset. Terve aikuinen koira sietää suolinkaistartuntaa melko hyvin, mutta levittää kuitenkin tartuntakykyisiä suolinkaisen munia ympäristöönsä. Immuunipuolustukseen vaikuttavat sairaudet ja lääkkeet voivat altistaa koiran sisäloistartunnalle. Aikuisen koiran rutiinisti tehdyt matohäädöt tulisikin korvata ulostetutkimuksella, jolloin tarkistetaan, onko koiraa tarpeen lääkitä.

Monikoirataloudet ja lapsiperheet

Usean koiran taloudessa, ja taloudessa jossa on pieniä lapsia, on säännölliset neljä kertaa vuodessa tehtävät sisäloislääkinnät perusteltuja tartuntariskin vuoksi. Ulostenäyte on hyvä ottaa talouden kaikilta koirilta, ja tarvittaessa lääkitä ne samaan aikaan. Näytteestä määritetään sisäloislajit, jotta lääkitys osataan valita oikein.

Kennelkoira

Kenneleiden kohdalla kasvattaja ja eläinlääkäri tekevät yhteistyössä loiskontrollisuunnitelman kenneliin. Jotta tällainen suunnitelma voidaan tehdä, on tunnettava kennelissä esiintyvä sisäloiskirjo, ja määritettävä kennelin koirien riskiprofiilit.

Matkaileva koira

Ulkomaille matkustavan koiran sisäloislääkityksestä tulisi keskustella eläinlääkärin kanssa jo hyvissä ajoin ennen matkaa. Samalla kartoitetaan kohdemaan sisäloistartuntavaara ja aloitetaan tarvittaessa estolääkitys. Suomeen palaava koira tulee lääkitä heisimadon varalta Eviran ohjeistuksen mukaan, sillä ekinokokit, kuten Echinococcus granulosus, kuuluvat pienimpiin heisimatoihin ja on zoonoottinen, eli se voi tarttua myös ihmiseen. Koiralla tämä tartunta voi olla oireetonkin, mutta ihmiselle tartunta voi saada aikaan hyvin vakavia oireita. Mikäli ekinokokkitartunta on varma, tulee koiran ulosteet korjata pois kahden vuorokauden ajan lääkinnän jälkeenkin, jotta loistartunnan leviäminen voidaan estää.

Metsästävä koira

Eviran ohjeistuksen mukaan metsästävä koira tulisi lääkitä heisimatoa vastaan ennen kauden aloitusta, ja etenkin kauden päätyttyä. Muiden sisäloisten osalta lääkitys määräytyy ulostetutkimuksen perusteella.

 

Sini Gynther

Eläintuotevastaava, Koirahieroja AT

 

Lähteet

Petri Bäcklund: Lemmikinkotiapteekki, Kuuluuko koirani riskiryhmään?

Saari, Näreaho, Nikander: Elinympäristönä koira -koiran loiset ja loissairaudet

Anu Näreaho: luento Ajankohtaista suomalaiskoiran loisista ja loissairauksista

Jouko Koppinen: luento Lemmikin loiset – Hoito ja ehkäisy

T. Pullola, J. Vierimaa, S. Saari, A.-M. Virtala, S. Nikander, A. Sukura: Canine intestinal helminths in Finland: prevalence, risk factors and endoparasite control practices, Veterinary parasitology volume 140, issues 3-4, 10.9.2006 pages 321-326